Elintarvikelainsäädännöllä suojaa ruoka-allergiselle

Uudistunut lainsäädäntö on tuonut ruoka-alan toimijoille yksityiskohtaisia määräyksiä, joiden soveltamisessa yritysten arjessa on vielä petrattavaa.

Teksti: Pekka Turkki, ETT, TKI-asiantuntija, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu

Allergiaa ja intoleranssia aiheuttavien ainesosien ilmoittaminen kuluttajille kaikista kaupan olevista elintarvikkeista tuli pakolliseksi jo yli kaksi vuotta sitten. Ilmoittamisvelvollisuudesta säädettiin EU:n elintarviketietoasetuksessa (1169/2011) ja kansallisesti pakkaamattomien elintarvikkeiden osalta maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (834/2014). Pakollinen ilmoittaminen koskee sellaisia elintarvikkeita, jotka sisältävät elintarviketietoasetuksen liitteessä II lueteltuja allergiaa ja intoleransseja aiheuttavia ainesosia. Nämä ainesosat on eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta listattu alle. Lista ei voi luonnollisesti olla kaiken kattava, koska yksilökohtaisesti ruoka-allergiaa voi esiintyä lähes mille tahansa elintarvikkeiden ainesosalle.Lainsäätäjä on pyrkinyt saamaan pakollisen ilmoittamisen piiriin yleisimmät ruoka-allergioiden aiheuttajat.

Asetusten mukaan allergiaa ja intoleransseja aiheuttavat aineet täytyy ilmoittaa aina riippumatta siitä myydäänkö elintarvike valmiiksi pakattuna tai pakkaamattomana.

Allergioita ja intoleransseja aiheuttavat aineet ja tuotteet, joiden ilmoittaminen on pakollista

  • Gluteenia sisältävät viljat (vehnä, ruis, ohra, kaura tai niiden hybridikannat) ja viljatuotteet
  • Äyriäiset tai äyriäistuotteet
  • Kananmunat ja munatuotteet
  • Soijapavut ja soijapaputuotteet
  • Maito ja maitotuotteet (laktoosi mukaan lukien)
  • Pähkinät (manteli, hasselpähkinä, saksanpähkinä, cashewpähkinä, pekaanipähkinä, parapähkinä, pistaasipähkinä, Macadamia- ja Queensland –pähkinä) ja pähkinätuotteet
  • Selleri ja sellerituotteet
  • Sinappi ja sinappituotteet
  • Seesaminsiemenet ja seesaminsiementuotteet
  • Rikkidioksidi ja sulfiitit (jos pitoisuudet yli 10 mg/kg tai 10 mg/l kokonaisrikkidioksidina; sellaisenaan nautittaville tai valmistajan ohjeiden mukaisesti valmistetuille tuotteille)
  • Lupiinit ja lupiinituotteet
  • Nilviäiset tai nilviäistuotteet

Valmiiksi pakatut elintarvikkeet

Pakatuissa elintarvikkeissa allergiaa ja intoleransseja aiheuttavien aineiden merkinnät tulee näkyä pakkauksesta löytyvästä ainesosaluettelosta. Ne on ilmoitettava siinä selkeästi omalla nimellään (lista yllä) niin, että ne erottuvat selvästi muista ainesosista esimerkiksi kirjasinlajin, -tyylin tai taustavärin avulla. Viranomaiset ovat antaneet elintarvikkeiden valmistajille lukuisan määrän tähän liittyviä tarkentavia ohjeita.

Elintarviketietoasetuksessa on hyvin tarkkoja säädöksiä kaikkien pakollisten pakkausmerkintöjen luettavuudesta, havaittavuudesta, selkeydestä, ymmärrettävyydestä, pysyvyydestä ja kirjasinkoosta. Esimerkiksi kirjasinten koosta on säädetty, että niiden x-korkeuden tulee olla vähintään 1,2 mm ja pienissä pakkauksissa alle 80 cm2:n pinnoilla vähintään 0,9 mm. Monella valmistajalle onkin haasteellinen tehtävä saada kaikki pakolliset merkinnät mahtumaan pakkaukseen helposti luettavassa muodossa, kun merkinnät on vielä ilmoitettava ainakin kahdella kielellä.

Elintarvikepakkausten ainesosaluettelossa voi joskus nähdä varoitusmerkinnän ”saattaa sisältää pieniä määriä xxx”. Silloin voi olla kyseessä tilanne, että samalla tuotantolinjalla joudutaan tekemään tuotteita, joista toisen reseptiin kuuluu allergisoivia aineita ja toisen reseptiin ei niitä sisälly. Viranomaisten kanta on, että tällaista merkinnän käyttö on silloin perusteltua, jos koko tuotelinjastoa ei ole mahdollisuus pestä vedellä tai jos huolellisesta muusta puhdistuksesta huolimatta jäämiä allergiaa aiheuttavasta aineksesta voidaan osoittaa.

Pakkaamattomat elintarvikkeet

Myös pakkaamattomista elintarvikkeista tulee tieto allergiaa ja intoleransseja aiheuttavista aineista antaa kuluttajalle vastaavassa laajuudessa kuin pakatuilla elintarvikkeilla. Pakkaamattomia elintarvikkeitahan on saatavana tarjoilupaikoissa (esim. ravintolat) ja vähittäismyyntipaikoissa (esim. ruokakaupan palvelumyynti). Pakkaamattomiksi elintarvikkeiksi luetaan myös sellaiset elintarvikkeet, jotka kuluttaja itse pakkaa (esim. ruokakaupan salaattibaari) ja erilaiset ravintoloiden take away -ratkaisut. Pakkaamattomien elintarvikkeiden allergiaa ja intoleransseja aiheuttavista aineista tieto tulee antaa lähtökohtaisesti kirjallisesti, mutta ne voidaan antaa myös suullisesti.  Tietoa ei velvoiteta antamaan sellaisissa paikoissa, joissa asiakkaiden ruoka-allergiat ja yliherkkyydet on voitu selvittä ennalta ja ateriat tarjoillaan näille asiakkaille kohdennetusti. Tällaisia paikkoja voivat olla esimerkiksi sairaalat, koulut tai päiväkodit.

Kirjallinen ilmoittaminen tarkoittaa, että tieto allergiaa ja intoleransseja aiheuttavista aineista ilmoitetaan asiakkaalle myyntipaikalla pakkaamattoman elintarvikkeen läheisyydessä olevassa helposti havaittavassa ja selkeässä esitteessä tai taulussa tai muulla vastaavalla selkeällä tavalla. Ravintoloissa yleinen käytäntö on ilmoittaa nämä haitalliset aineet ruokalistalla, jolloin ne voidaan ilmoittaa kullekin aterialle erikseen. Linjastotyyppisessä ruokatarjoilussa allergiaa ja intoleransseja aiheuttavat aineet on ilmoitettava erikseen kullekin ateriakomponentille.

Pakkaamattomien elintarvikkeiden allergia ja intoleranssitieto voidaan antaa myös suullisesti asiakkaan pyynnöstä, mutta silloin edellytetään, että tarjoilu- tai vähittäismyyntipaikassa ilmoitetaan helpolla ja selkeällä tavalla (esim. esitteellä tai taululla) tietojen olevan saatavissa henkilökunnalta. Tiedot tulee kuitenkin olla henkilökunnalla kirjallisessa muodossa, josta se voi ne tarkastaa.  Samalla tavoin on ilmoitettava, jos tiedot ovat asiakkaan itse katsottavissa ennen ostopäätöstä kirjallisessa tai elektronisessa muodossa.

Asiakaskokemuksia Etelä-Savosta

Mikkelin ammattikorkeakoulu (1.1.2017 alkaen Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu) teki marras-joulukuussa 2016 selvityksen siitä, millä tavalla ruoka-allergiaa, -intoleransseja ja keliakiaa potevat henkilöt kokevat saavansa tietoa heille haitallisista aineista pakatuista tai pakkaamattomista elintarvikkeista. Selvitys tehtiin Etelä-Savon alueella yhteistyössä Mikkelin seudun Allergia- ja astmayhdistyksen ja Keliakialiiton Itä-Suomen aluetoimiston kanssa. Näiden alueyhdistysten jäseniltä kyselyyn saatiin 64 vastausta.

Vastaajista noin 63% koki saavansa riittävästi tietoa haitallisista aineista ja 37% piti tiedonsaantia riittämättömänä.

Hieman yli puolet vastaajista (56%) oli saanut yhden tai useamman kerran terveydellistä haittaa puuttuvien tai epäselvästi ilmoitettujen tietojen vuoksi.

Ruokakaupassa myytävien elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä valtaosa vastaajista (93%) ilmoitti saavansa tarvitsemansa tiedot heille haitallisista aineista ainakin kohtalaisen hyvin. Kioskien tai verkkokaupan tuotteiden pakkausmerkintöjen tilannetta eivät ne, joilla asiaan mielipide oli, pitäneet aivan yhtä hyvänä. Pahimpina puutteina pidettiin merkintöjen epäselvyyttä tai puuttumista. Erityisesti pakkauksessa olevan ainesosaluettelon pieni kirjasinkoko koettiin ongelmaksi.

Tarjoilupaikoissa tilanne riittävästä tiedonsaannista vaihteli tarjoilupaikan tyypistä riippuen. Tyytyväisimpiä tiedonsaantiin oltiin pitopalveluiden ja a la carte -ravintoloiden osalta. Pitopalveluissa tasoa piti hyvänä tai erittäin hyvänä 54% vastaajista ja kohtalaisena 32% vastaajista. A la carte ravintoloiden osalta vastaavat osuudet olivat 38% ja 57%. Lounasravintolat ja kahvilat eivät aivan yltäneet niiden tasolle. Niiden tiedonsaannin tasoa piti kuitenkin noin 80% vastaajista vähintään kohtalaisena. Kebab-ravintoloissa, pitserioissa ja grilleissä niitä käyttävät vastaajat pitivät tilannetta voittopuolisesti huonona tai erittäin huonona. Tarjoilupaikoissa puutteellisen tiedonsaannin syiksi mainittiin yhtä usein kirjallisten tietojen puuttuminen tai epäselvyydet niissä kuin henkilöstön osaamattomuuskin.

Muissa pakkaamattomia elintarvikkeita myyvissä kohteissa ruokakauppojen tai kauppahallien palvelutiskit, konsulenttimyyntipisteet ja suoramyyntipaikat arvioitiin tiedon saannin kannalta hyvin samankaltaisiksi. Noin 80% vastaajista sai vähintään kohtalaisen hyvin tietoa heille haitallisista aineista.  Sen sijaan torimyynti arvioitiin tiedonsaannin kannalta selvästi edellisiä huonommiksi. Vastaajien mielestä pakkaamattomien elintarvikkeiden myynnissä puutteellinen tiedonsaanti johtui useammin kirjallisten tietojen puuttumisesta tai epäselvyyksistä kuin myyjiltä saatavan tiedon puuttumisesta tai epäluotettavuudesta.

Allergiat ja yliherkkyydet tärkeää huomioida yritysten omavalvonnassa

Nykyinen koko EU-alueella voimaan tullut elintarviketietoasetus ja sitä täydentävä kansallinen asetus antavat turvaa monille ruoka-allergioita ja intoleransseja poteville. Pakatuille elintarvikkeille näiden haitallisten aineiden ilmoittaminen on ollut pakollista jo runsaan kymmenen vuoden ajan ja valmistajilla on jo pitkä historia määräysten sisäistämiseksi ja soveltamiseksi omaan tuotantoon. Tämä näkyi omassa selvityksessämmekin asiakkaille ruokakaupan pakattujen tuotteiden melko hyvänä tilanteena, joskin pakkausmerkintöjen luettavuudessa on edelleen parantamisen varaa. Pakkaamattomien tuotteiden myyjille lainsäädännön vaatimukset ovat uudempi asia, mikä ei vielä kaikin osin ole näyttänyt saavuttavan kaikkia toimijoita.

Elintarvikealan yrityksille pakolliseksi tulleen omavalvonnan puitteissa myös ruoka-allergioihin liittyvät riskit voidaan minimoida. Omavalvontasuunnitelmassa ruoka-allergioista aiheutuvat vaarat tulisi olla tunnistettu ja riskit niiden ilmenemiseksi analysoitu. Kriittisiin kohteisiin valmistuksessa tai jakelussa tulee laatia henkilöstölle ohjeet vaaran välttämiseksi niin, ettei allergisoivia aineita vahingossa joudu sellaisiin tuotteisiin, joissa niitä ei tulisi olla. Näiden ohjeiden sisäistäminen on tuotantohenkilöstölle äärimmäisen tärkeää kohtalokkaiden virheiden välttämiseksi. Hyvin laadittuun omavalvontasuunnitelmaan kuuluu myös tuotteiden takaisinvetosuunnitelma, mikä mahdollistaa johdonmukaisen ja nopean toiminnan tuotteiden vetämiseksi pois markkinoilta silloin, kun vahinko tuotannossa havaitaan. Tarjoilupaikoilla omavalvonnalla tulisi varmistaa, että koko henkilöstö tietää miten ruoka-allergioita koskevaa tietoa annetaan asiakkaille.    

Ruoka-alan toimijat ovat halukkaita toimimaan vastuullisesti ja lisäämään tietämystään allergia- ja yliherkkyysasioissa. Ei ole luonnollisesti yrityksenkään etu, jos asiakas saa haittaa sen valmistamista tuotteista tai jättää ostamatta tuotteen epäselvien merkintöjen takia tai jättää tulematta ravintolaan riittämättömän tiedonsaannin vuoksi. Yrityksiä ovatkin kiinnostaneet Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Vastuullisuudesta valttia –hankkeen järjestämät infotilaisuudet ja työpajat, joissa asiakasnäkökulmaa ovat tuoneet esille myös paikalliset Allergia ja astmayhdistyksen ja Keliakialiiton edustajat.

Lainsäädännön tinkimätön noudattaminen ja vastuulliset työtavatkaan ruoan valmistuksessa ja esillepanossa eivät valitettavasti takaa täydellistä suojaa ruoka-allergikoille. Riskejä aiheuttavat inhimilliset erehdykset, ruoka-allergioiden moninaisuus ja asiakkaiden oma toiminta – vaikkapa ottimien vaihtuminen ruokalinjastolla. Edelleen tarvitaan allergioista ja yliherkkyyksistä kärsivien omaa tarkkaavaisuutta ja aktiivisuutta kysyä.

Pekka Turkki Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta

Share

Keskustele ja kommentoi

Muita kirjoituksia samasta aiheesta:

Herkutellaan ystävänpäivänä!

Mustapippurikeksit - gluteeniton, maidoton, kananmunaton ja sojaton

Allergia- ja astmaneuvoja selvitti: Kala-allergiselle oireita kanasta?