Kymmenen faktaa pujosta

Pujo kuuluu suomalaisten allergiakasvien joukkoon. Koivun siitepöly on määrällisesti hallitsevin, siksi koivulle allergisia on eniten. Pujoon ja muihin marunoihin liittyy puolestaan eniten erilaisia väittämiä. Tässä niistä kymmenen keskeistä perusteluineen.

Arvostetusta yrtistä joutomaiden rikkaruohoksi ja allergiahaitaksi

Pujo kuuluu marunoiden sukuun noin 250 muun kasvilajin kanssa. Entisaikaan pujokin oli arvostettu rohdos- ja maustekasvi, kuten sukulaisensa rakuuna ja mali eli koiruoho. Kasveissa on muun muassa erilaisia eteerisiä öljyjä, flavonoideja ja terpeenejä. Haihtuvien yhdisteiden takia marunat myös tuoksuvat voimakkaasti. Pujon lehdillä ja kukkivilla latvoilla on maustettu olutta ja liharuokia ja niitä on käytetty ruuansulatusta edistävinä rohtoina. Pujoa on kasvatettu myös koristekasvina ja karjan lääkintää varten.

Pujo. Kuva Juha Jantunen.

Kesän viimeinen allergiakasvi

Pujon kukinta alkaa vasta heinäkuun puolivälissä. Runsaimmin siitepölyä on ilmassa heinä-elokuun vaihteessa, jolloin heinien pääkukinta on jo ohi. Perinteisistä allergiakasveista pujo on kukassa viimeisenä, joskin harvinaisemmat marunat ovat vielä myöhäisempiä. Ketomaruna kukkii Etelä-Suomen ratapenkoilla ja kuivilla hiekkamailla pujon jälkeen ja pidentää siten pujoallergisen oirekautta. Haitalliseksi vieraslajiksi arvioitu marunatuoksukki on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Se on saanut tukevan jalansijan Euroopasta ja on vähitellen leviämässä myös Suomeen. Sitä kasvaa lähinnä pihoilla, jonne se päätyy linnunsiemenien mukana. Marunatuoksukki ehtii kukkimaan vain lämpiminä kesinä myöhään syyskuussa, jos ylipäänsä ehtii kukkaan ollenkaan. Sen siitepölyä kulkeutuu kuitenkin lähes vuosittain tuulen mukana Keski-Euroopasta, jossa se on jo paikoin yleinen allergiariesa.

Ketomaruna. Kuva Juha Jantunen.

Siitepöly leviää heikosti

Pujon siitepölyhiukkaset ovat kooltaan ja lento-ominaisuuksiltaan koivun ja muiden allergiakasvien luokkaa. Pujon siitepöly leviää kuitenkin heikosti, koska tuuli ei pääse tarttumaan hiukkasiin yhtä hyvin kuin puiden norkoista. Pujon siitepölypitoisuus laskee nopeasti kasvustojen ulkopuolella. Jo parinkymmenen metrin päässä hiukkasmäärä oli laskenut alle puoleen kasvuston reunan lukemista. Yli 50 metrin päässä siitepölyhiukkaset olivat jo sekoittuneet tasaisemmin ilmaan. Suuri osa pujon siitepölystä jää lähelle kasveja, mutta sopivan tuulisissa olosuhteissa myös pujon siitepöly lentää satoja kilometrejä muiden allergiakasvien tavoin.

Kadunvarressa siitepölyä on enemmän kuin kerrostalon parvekkeella

Ilman siitepölymäärään vaikuttaa eniten se, kasvaako lähellä pujoja. Jos pujoja ei ole lähettyvillä, siitepölymäärissä ei ole suurta eroa hengityskorkeuden ja kattotason välillä. Jos taas pujoja on läheisillä pientareilla tai pihamaan reunoilla, siitepölyä voi matalalla olla jopa kymmenkertainen määrä korkeammalla sijaitseviin parvekkeisiin verrattuna.

Pujo kukkii aamupäivällä

Pujokasvuston vieressä ensimmäiset siitepölyhiukkaset ovat ilmassa jo aamukasteen kuivuessa kello 5–6 aikaan. Siitepölymäärät nousevat nopeasti seitsemän jälkeen ja suurimmat luvut saavutetaan kello 9–10 aikaan. Keskipäivällä siitepölyjen määrä on jo laskenut selvästi. Vaikka siitepölyt vapautuvat kukista varhain aamulla, hiukkasia on ilmassa myös iltapäivällä. Ilmavirtaukset pitävät osan hiukkasista ilmassa koko päivän ja tuuli voi nostaa lisää hiukkasia ilmaan maasta ja kasvillisuuden seasta.

Pujoallerginen voi oireilla myös päivänkakkaroista

Pujo kuuluu asterikasvien heimoon, johon kuuluva päivänkakkara ja muut kasvit voivat myös aiheuttaa oireita pujoallergisille. Se on kuitenkin harvinaista, sillä hyönteispölytteisen päivänkakkaran tahmeapintaista siitepölyä nousee ilmaan erittäin vähän. Hiukkasten on tarkoitus tarttua hyönteisiin ja siten kulkea selväpiirteisemmin kukasta toiseen. Pujo sen sijaan on tuulipölytteinen ja sen siitepölyä vapautuu ilmaan valtavasti, jotta edes joku päätyisi kohteena olevaan emikukkaan. Pujoallerginen voi saada oireita myös sikurikasveista, kuten voikukasta. Entisaikaan asteri- ja sikurikasvit luettiin samaan mykerökukkaisten ryhmään.

Pujon haittoja voi pienentää hävittämällä kasvit kotipiiristä ennen kukintaa

Yhdessä pujon mykerössä kehittyy noin 75 000 siitepölyhiukkasta. Kun mykeröitä on suurissa pujoissa tuhansia, yksi pujo voi vapauttaa ilmaan satoja miljoonia siitepölyhiukkasia. Kun suurin osa hiukkasista jää kasvien lähettyville, pujojen repiminen vähentää selvästi lähialueen siitepölymääriä. Pujon kasvupaikkoja on pihamaan nurkissa, tienpientareilla ja joutomailla.

Kitkeminen on niittämistä tehokkaampaa    

Molemmilla tavoilla voidaan vähentää pujon siitepölymääriä paikallisesti. Kasvien määrän vähentämisessä kitkeminen on kuitenkin selvästi tehokkaampaa kuin niittäminen. Hoitokokeessa pujojen määrä väheni repimällä keskimäärin 76 % jo ensimmäisen kesän jälkeen. Niittämällä pujojen määrä väheni alle 10 prosenttia.

Oikein ajoitettu niittäminenkin estää pujon kukinnan ja vähentää siitepölymäärää, mutta kitkeminen poistaa yleensä kasvin kokonaan.

Oikea aika pujontorjunnalle on kesäkuun lopussa

Pujontorjunnan aika on ennen kukintaa. Pujot voi kitkeä aikaisemminkin, mutta kasvustot on niitettävä juuri ennen kukintaa. Jos varret katkaisee liian aikaisin, kasvi ehtii kesän aikana kasvattaa pahimmassa tapauksessa useita kukkivia varsia. Paras niittoaika on kesäkuun lopussa ja siihen aikaan myös kitkeminenkin on helppoa, kun korkeaksi kasvaneet pujot löytyvät helposti.

Pujolla ei ole jälkikukintaa, joka vielä syyskuussa lisäisi siitepölymääriä

Pujon kukinta hiipuu yleensä elokuun puolivälissä ja kuun lopussa sen siitepöly on jo kadonnut ilmasta. Kukinnan jälkeen pujo muuttuu kauttaaltaan ruskeammaksi eikä siihen enää kasva uusia varsia. Kasvi kuivuu pystyyn talventörröttäjäksi ja se varistaa siemenensä vasta lumihangelle. Muutamana vuotena siitepölyä on kuitenkin ollut runsaasti vielä syyskuussa, mutta todennäköisemmin se on ollut jonkin muun marunalajin kaukokulkeutunutta siitepölyä. Yksittäiset pujot voivat toki kukkia myöhään, jos niiden kasvu on viivästynyt esimerkiksi niittämisen seurauksena.

Lupiini ja pujo. Kuva Juha Jantunen.

Lisätietoja Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin pujotutkimuksesta verkkosivulta www.ekay.net/allergia/selvitykset/pujon-siitepoly.

Allergia-, iho- ja astmaliiton tutkimusyksikkö Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutti tutkii luontoa ja sen ilmiöitä erityisesti allergianäkökulmasta.

Share

Keskustele ja kommentoi

Muita kirjoituksia samasta aiheesta:

PEF-Mittari Varkauden seudun Allergia- ja astmayhdistyksen jäsenille

Varkauden seudun Allergia- ja Astmayhdistyksen nykyiset ja uudet jäsenet saavat lahjaksi PEF-mittarin. Muille kuin jäsenille yhdistys myy mittareita edulliseen hintaan Varkauden sairaalan ala-aulan Pikku Ruusu -kahviossa. Samassa rakennuksessa toimii keuhkosairauksien poliklinikka ja Varkauden Terveyskeskus.

Herkutellaan ystävänpäivänä!

Meikkejä ja kampauksia koulun tuoksuttomassa päivässä